the piparkakkutalo vm 2015

No niin!

Nyt ehdin pikaisesti räiskiä tänne kuvat viimeisimmästä projektista, nimittäin piparkakkutalosta! Olemme Ernon kanssa kokeilleet muumitalo-piparkakkutalon tekemistä joskus muistaakseni vuonna 2006 ja se päättyi siihen, että kuuma sokeri kovettui liian nopeasti eikä kokoamishommasta tullut yhtikäs mitään! Sen jälkeen en ole piparkakkutaloihin koskenut, mutta tänä vuonna päätin erään facebook-ryhmän idean pohjalta ryhtyä tuumasta toimeen!

Aloitimme hommat ystäväni kanssa yhdessä ajatuksena, että molemmat tekevät omat piparkakkutalonsa kaavoista asti. Eräänä sunnuntaina sitten piirtelimme kaavoja ja leivoimme piparkakut tekemästäni taikinasta. Olen tehnyt viime vuonna ja tänä vuonna kinuskikissan piparkakkutaikinareseptillä taikinan, mutta jotain kummaa sille tapahtui pakastuksen aikana, sillä pinta ei kaulittaessa tasoittunut ollenkaan vaan jäi todella huokoiseksi! Kerhossa kun päivittelin asiaa niin kuulin, että josko taikinassa oleva raaka kananmuna sitten reagoi pakastukseen ko. tavalla? Vai olisiko taikinaa pitänyt veivata vielä enemmän ennen kaulimista? Taikinan maku ei myöskään miellyttänyt itseäni; maku oli jotenkin kuiva ja koostumus todella kova!

Teimme ensimmäisellä tapaamisella kaavat ja paistoimme palat, ja seuraavalla kerralla oli tarkoitus hoitaa homma loppuun. Ei mennyt tälläkään erää kuten Strömsössä (miten on alkanutkin tuntua, että joka projektin kohdalla kirjoitan näin??), sillä tajusin, että olin tyhmyyksissäni kaavoittanut talon väärin siten, että päätypalatkin olivat neliskulmaiset! No, ei auttanut itku markkinoilla: aineksia uuteen taikinaankaan ei ollut saatavilla, joten teimme ystäväni talon valmiiksi! Pohdiskelin tässä vaiheessa jo ankarasti, jaksanko enää ryhtyä hommaan uudestaan, mutta kun tytöt kysyivät toiveikkaana seuraavana aamuna piparkakkutalon perään niin päätin, että kyllä minä sen vielä teen!

Vajaan viikon keräilin voimia uuteen koitokseen ja torstaina kaavoitin piparkakkutalon uudestaan ja kun miehen pikkujoulut sitten viime perjantaina koitti, ryhdyin yksin touhuamaan sen kanssa. Muutamana päivänä hommia tein, mutta kyllä tulos on kaiken sen vaivan väärti!

Kun eka yrittämä meni metsään, päätin, että sen jälkeen ei kelpaa kuin täydellinen tulos! Niinpä päätin tehdä taloon myös ikkunalasit, kun kuulin kaverilta, että sellainenkaan homma ei olisi mikään vaikea. Niinpä hain kaupasta mansikkatikkareita ja tikkarimurskalla täytin ikkunanreiät ennen pipareiden paistoa. Paiston aikana tikkarimurska sitten suli ikkunalaseiksi! Helpotti hommaa kummasti kun ei tarvinnut leikata piparkakkuihin ikkunaruutuja erikseen vaan ne pystyi vaan pursottamaan pikeerillä valmiiseen ikkunaruutuun!

Tältä näyttivät palat paiston jälkeen: tavoitteena siis tehdä torppaan mansardikatto!

Sitten pikeröin palojen reunat ja tein koristepursotukset. Sen jälkeen mieleen hiipi kuitenkin ajatus siitä, että jos laittaisinkin pikeeriä kaikki seinät täyteen ja tekisin talosta vaaleanpunaisen, joten levitin vedellä jatkettua pikeeriä paloihin siveltimellä. Koristepursotukset oli sitten pakko tehdä uudestan, sillä muuten homma olisi mennyt aivan liian nypläämiseksi.

Kun mies sitten lähti pikkujouluihin ja lapset oli jo nukkumassa, ryhdyin kokoamispuuhiin. Mietin kyllä miten minusta olisi yksin siihen kun kaverin kanssa koottin hänen talonsa hikikarpalot otsilla yhdessä! Toimiva kikka kokoamiskammoon oli laittaa siirappia sokerin joukkoon, jolloinka seos ei sula niin äkkiä ja työstäminen on helpompaa. Selvisin hommasta yksin, vaikka en olisi moista uskonut!

Koristeet jäivät kuultamaan pikeerikerroksen läpi, joten siiten oli helppoa pursottaa uudet koristeet samoihin kohtiin. Ovet jätin tarkoituksella auki, jotta sain pujotettua paristokäyttöisen valosarjan talon sisälle.

Kokoamisen jälkeen pursotin koristeet uudestaan ja pikeröin nurkat valkoiseksi myös.

 Aita pitää tehdä liitulakuista: muuta vaihtoehtoa ei olekaan!

Pihalle teimme molemmat pätkiksistä pari halkopinoa: isille vähän herkkuja sitten jouluksi!

Ikkunoista tuli mielestäni todella kivat: mansikkatikkareista ei tullut juurikaan punaista väriä paitsi päätyjen pyöreisiin ikkunoihin. Sivuikkunat näyttävät kirkkailta ja todellakin aivan vanhoilta ikkunoilta! Kattohommissakin kävi pieni kämmi ensin, kun en mitoittanut palasia riittävän pitkiksi kun kuitenkin kokoaminen syö hieman pituutta paloista. Ne sain siis tehdä vielä kertaalleen uudestaan!

Välivaiheesta ei ole tässä kohtaa kuvaa, mutta tässä kuva valmiista tuotoksesta! Katolle tein tietenkin ranskanpastilliverhoilun ja jääpuikkojakin onnistuin väsäämään!

Pihalla on halkopinojen lisäksi mariannepalloista tehty lumilyhty, jonka kokoaminen oli itse asiassa vaikeampaa kuin olisimme osanneet kuvitella! Myös joulukuusi piti saada ja lumiukkokin jopa!

Takapiha valmiina:

Toisella sivustalla ja takapihalla on halkopinot.

Tässä vielä lähikuvaa ikkunoista valaistuna!

Kuusen tein kinuskikissan vinkillä, mutta marsipaani/sokerimassasisuksen sijaan teimme kuuset jäätelövohveleihin, joita löytyi laatikosta!

Lumiukko meni sitten vähän jo hifistelyksi: niitä lumipallokarkkeja, sokerimassasta hattu, kädet ja nenä ja mustalla elintarviketussilla piirsin silmät, suun ja napit. Tunsin itseni kyllä ihan höynähtäneeksi kun ryhdyin värjäämään oranssiksi sormenpään kokoista sokerimassapalloa...

Lumilyhtyä vielä lähempää:

Olen supertyytyväinen lopputulokseen ekakertalaiseksi! Kaveri vitsailikin tuloksen nähtyään, että taisin nyt nostaa riman melkoisen korkealle ensi vuotta varten! Hupskeikkaa!